Niin yksinkertainen kysymys. Mitä vastata?
Odotan kolmatta lastani. En kertakaikkiaan pysty vastaamaan esitettyyn kysymykseen vain kyllä, sillä se tuntuu tähtösten kieltämiseltä.
Kaikki muut vastaukset tuntuvat itsestäni viittaavan kohtukuolemaan tai jo syntyneen lapsen kuolemaan ja sellaista virheellistä vaikutelmaa en halua antaa.
Haluaisin keksiä hyvän vastauksen, joka ei kiellä edellisiä lapsia eikä kutsu kysymään lisää. Haluaisin olla kertomatta vieraille ihmisille yhtään sen enempää kuin on tarpeen. Ja että kuitenkin pystyisin vastaamaan tavalla, joka sisimässäni tuntuisi oikealta.
Ensimmäinen, joka on syntymässä?
Riippuu kai kysyjästä. Meille lapsi on ensimmäinen, muttei esikoinen. Sanavalintoja, joita moni ei välttämättä edes huomaa. Enää minusta ei kuitenkaan tunnu siltä, että kieltäisin esikoiseni, jos jätän hänet mainitsematta. Riittää, että hän on olemassa meidän perheellemme ja läheisillemme.
VastaaPoistaMulta ei ole tätä kysymystä vielä kysytty, mutta samaa olen miettinyt, mitä vastaisin takaisin. Luultavasti kertoisin, että tämä on ensimmäinen, joka on tulossa syliin asti elävänä.
VastaaPoista"Ensimmäinen, joka on syntymässä?" kuulostaa hyvälle. Se antaa tavallaan oikean tiedon, mutta mielestäni myös vinkin, että älä kysy enempää. Sitä tuskin haluat, että joutuisit selittelemään....
VastaaPoistaOnko niille pakko sanoa mitään..? Hymistä vaan jotakin. Vaikka se on melkein tähtösten kieltämistä. Mutta toisaalta, mitä sun asiat kelleen ulkopuoliselle edes kuuluu...
Kolmas raskaus, ensimmäinen lapsi.
VastaaPoistaMinä ehkä vastaisin "tavallaan", painottaen sitä niin, että luulisin vastapuolen ymmärtävän, mikäli en asiasta halua jatkaa. En tiedä herättääkö tuokin outoja konnotaatioita, mutta on riittävän epämääräinen ja kuitenkin osittain myöntävä.
VastaaPoistaMulle meidän poika on sekä ensimmäinen, että esikoinen, vaikka keskenmenoja onkin kaksi. Ne meni kesken kuitenkin niin aikaisessa vaiheessa (rv6+ ja rv5+), etten osaa niitä mieltää lapsikseni. Mutta tää on vaikee aihe - ihmiset kokee tilanteet niin erilaisina. Eikä sitä voi määrätä, missä vaiheessa ne keskenmenneet muuttuu lapsiksi (vaikka sille se keinotekoinen, virallinen raja onkin).
VastaaPoistaMutta mun mielestä ei ole tähtösten kieltämistä, vaikka vastaisit että tämä tuleva on ensimmäinen. Voit aina mielessäsi lisätä, että ensimmäinen elävä. Ei kaikkien tarvi tietää koko totuutta, jos et halua.
Olen miettinyt samaa. Itse olen oppinut sanomaan, että kyseessä on ensimmäinen ja esikoinen (ja hiljaa mielessäni lisännyt juurikin tuon, että ensimmäinen syliin asti saatu), vaikka aluksi tuntuikin pahalta. En kuitenkaan jaksa selitellä, ja pelkään että ihmiset pitävät liioitteluna muistella keskenmenoja.
VastaaPoistaMies sen sijaan painiskelee tämän asian kanssa edelleen, jotenkin tuntuu että hänelle keskenmenoissa menetetyt konkretisoituivat eri tavalla, nyt kun kotona on elävä lapsi. Että mistä heistä olisi voinut tulla... Hän mainitsee joka kerta ääneen sen, ettei tämä nyt ihan ensimmäinen ole.
Kätsy, sitä minäkin pelkään, että ihmiset pitävät liioitteluna. Niinkuin pitävätkin. Jotain yleisestä vähättelevästä asenteesta on siis tarttunut.
VastaaPoistaEA, luulen myös, että ajatustapa voi taas muuttua, jos tämä syntyy syksyllä.
Voisin ehkä sanoa, että tämä on meidän esikoisemme, se ei itsestäni meidän tilanteessamme tuntuisi kieltämiseltä.