Jomotuksia

Noin viikon ajan ovat vaivanneet menkkamaiset jomotukset. Niitä oli aiemminkin, viikkoa en enää muista. Viikolla kahdeksan, seitsemän tai kuusi, ehkä, mutta ei kuitenkaan samaan aikaan kuin vuoto, jota oli viikolla seitsemän. Jomotusta esiintyy etenkin istuessa ja erotuksena edelliseen kertaan myös öisin. Käveleminen ja jalkeilla olo helpottaa. Lingamenttikipuja tms on ollut myös ja tämä jomotus on erilaista.

Torstaina meillä oli lääkärineuvola ja kysyin näistä tuntemuksista. Ne eivät ole enää tässä vaiheessa normaaleja, mutta eivät huolestuttaviakaan. Selvää on, että olen vähän huolissani. Toisaalta järki sanoo, että kun kohtu ja lapsi kasvavat huimaa vauhtia, niin kyllähän se jossain tuntuu. Toisaalta pelottaa, että ovatko supistuksia tms. Kipu ei ole kuitenkaan aaltoilevaa, eikä ole pahentunut. Jos se pahenee, annettiin ohjeeksi soittaa lääkärille. Tänään kipua ei ole ollut. Onko kokemuksia?

Muutoin kaikki oli loistavasti. Paikat olivat tiukasti kiinni ja pikkuveijari oli kasvanut kovasti. Ensimmäistä kertaa vauveli oli mitoissa edellä viikkoja, olin hyvin tyytyväinen. Pään mitat olivat isommilla viikoilla kuin reisiluumitta - vauvan minulta perimät isot aivot vaativat tietenkin tilaa. Pikkuinen liikkui oikein kovasti ja sydänääniä ei sen vuoksi saatu kunnolla kuulumaan. Ei se ole ihme, että en ole kotidopplerilla onnistunut kuulemaan äänet kuin kerran, kun neuvolan paremmilla laitteillakaan se ei onnistunut. Vauva oli myös noussut jo paljon ylemmäksi ja olen kuunnellut liian alhaalta. Tänään etsin ylempää ja muutaman kerran kuulin jumputuksen.

Uskaltaisinkohan sanoa, että pelko on alkanut vähän helpottaa? Seuraavan neuvolan varasin vasta kahden viikon päähän, yritän kovasti selvitä sinne asti. Jos pelko valtaa mieltäni liikaa, menen näytille tässä välissäkin. Neuvolan henkilökunnan suhtautuminen on ollut toistaiseksi hyvin ymmärtäväistä eikä sinne soittaminen tunnu yhtään hävettävältä. Tuntuu, että olen saanut jonkinlaista erityiskohtelua - olen epäilemättä heidän hysteeriset-listallaan. Google on pannassa ja kaikista mahdollisista komplikaatioista haluan tietää mahdollisimman vähän. Tieto lisää tuskaa.

Blogimaailmassa on plussailtu oikein joukolla ja tuntuu hyvältä huomata, että heidän puolestaan tuntee aitoa iloa. Samaan aikaan tuntuu pahalta heidän puolestaan, jotka jäävät yhä rannalle. Muistan miltä se tuntuu, kun kaikki muut plussaa. Kunpa kenenkään ei tarvitsisi kokea lapsettomuuden tuskaa.