perjantai 11. maaliskuuta 2011

Huolen määrä on vakio

Miksi en pysty vain olemaan onnellinen?

Lapsettomuus, keskenmenot ja niitä edeltävät erilaiset traumaattiset kokemukset ovat vieneet minulta perusluottamuksen elämään. Nyt kun asiat ovat hyvin, en uskalla nauttia täysillä, sillä pelkään maton vedettävän alta jostain suunnalta. Eihän minulle maailmankaikkeus ole ennenkään 0nnea sallinut. Vauvasta kertomista lykkäämme aina sen seuraavan ultran jälkeiseen aikaan.

Tänään kävin mielenrauhaultrassa neuvolassamme. Olen omannut negatiivisen ennakkoasenteen neuvolaa kohtaan, mutta pelon he ottavat todesta. Yksin ei tarvitse valvoa ja huolehtia, vaan saan käydä milloin vain ultrassa.

Kuulimme ensimmäistä kertaa sydänäänet. Ihan mieletön kokemus! Kannan sisuksissani oikeasti pientä elämän alkua. Pikkuinen uiskenteli kohdussa ja oli silmämääräisestikin kasvanut kovasti.

Ei kuitenkaan tarpeeks kovasti. Tästä sain uusimman huolenaiheen. Pikkuinen vastasi viikkoja 9+5, kun tänään on 10+3. Toki ultralaite oli edelleen se sama karvalakkimalli eikä hoitaja kovinkaan intensiivisesti yrittänyt saada oikeaa mittaa. Onko mittavirhe mahdollinen? Tähän kohtaan kaipaisin paljon rauhoittavia tarinoita etenkin raskauksista, jotka ovat alkaneet alkionsiirrosta. Tavallisessa raskaudessa tämä voisi tarkoittaa sitä, että hedelmöittyminen olisi tapahtunut myöhemmin, mutta meidän tapauksessamme siitähän ei voi olla kyse.

Ahdistaa omat ajatukset. Miten miettii vain huonoja skenaarioita, vaikka kaikki on niin hyvin. Tuntuu pahalta kertoa huolistaan, olenhan niin onnekkaassa asemassa. Tuntuu pahalta pelätä. Olen lakannut käymästä keskustelupaikassa, mutta ehkä pitäisi aloittaa uudelleen. Miksi helvetissä mietin sitä mittaa sen sijaan, että eläisin uudelleen sitä hetkeä kun kuulimme sykkeen ja keskittyisin miettimään, miten meidän vauvallamme on kaikki niin hyvin?

Tuntuu pahalta sekin, että vauva tuntee kaiken mitä minäkin tunnen. Haluaisin sen olevan onnellinen ja tuntevan iloa ja rakkautta, ei minun huoliani.

Ensi viikolla on jo niskapoimu-ultra, jossa mitat ainakin saadaa otettua kunnolla. Kunpa kaikki olisi niinkuin pitääkin.

Jaksa kulta, kasva ja kehity. Minä yritän ajatella onnellisia ajatuksia sinun vuoksesi.

Edit: Olo on jo rauhallisempi. Tunnen itseni vähän naurettavaksi. Eiköhän kaikki ole ihan hyvin. Mutta tässä on huomattava, että identiteetin muutos lapsettomasta raskaana olevaksi ei käy hetkessä.

post signature

13 kommenttia:

  1. Minulla ei nyt ole ivf-tarinoita, mutta tiedän, että vielä noillakin viikoilla mittausvirheet ovat yleisiä. Meillä varhaisultrassa oli viikkoja vastaava alkio, mutta np-ultrassa sikiö vastasi 5-6 pv nuorempaa.

    Np-ultra antaa sinulle varmasti helpotusta huoleen, mutta muistan, että vasta rakenneultran jälkeen osasin itsekin vasta kunnolla nauttia :)

    VastaaPoista
  2. Ultra tulokset ovat aina arvioita. Pieni käden värähdys ja kas, mittakohta on millin eri kohdassa ja mittatulos muuttui.

    Älä kanna huonoa omaatuntoa huolistasi. Turhaa stressin lisäystä.

    Kaikkea hyvää ja jaksamista! Matkanne on vasta alussa ja se tulee olemaan ihana :)

    VastaaPoista
  3. Meillä oli luomuraskaus, mutta takuuvarma hedelmöityspäivä tiedossa, joten tähän voi luottaa. Meillä ultran mittatuloksen mukaan alkio oli kymmenen päivää kehityksestä jäljessä. Tosin meille sanottiin, että juuri tuollainen max kymmenen päivän heitto voi ollakin mutta sitä enemmän olisi jo huolenaihe. Kaikki meni meillä hyvin, alkuun vaan ultrattiin useammin, jotta saatiin mielenrauha. Älä murehdi, tuo on pieni heitto!
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Ymmärrän tuon tunteen niin hyvin. Ja itse panikoisin aivan samanlailla. Kuitenkin kuulemma täysin normaalia tuo voi olla. Nyt toivotaan tarkkoja mittoja sitten np ultrasta ja toivotaan että pikkuinen vastaisi viikkojaan <3 <3 Olenkin jo miettinyt että onkohan siellä kaikki hyvin, kun blogin puolella on ollut muutama päivä hiljaista.

    VastaaPoista
  5. Meillä ensimäisessä ultrassa alkio oli 4 päivää pienempi kuin piti. Paniikkihan siitä tuli ja sainkin uuden ultran reilun viikon päähän, jolloin vauvanalku oli sitten muutamaa päivää edellä, samoin np-ultrassa. Raskaus oli aih-raskaus.

    Itse ainakin ajattelen niin, että näistä pikkusista on vaikea saada kunnon mittoja ja viikot siten herkästi muuttuu, suuntaan tahi toiseen. Ja olen huomannut myös sen, että eri ultralaitteiden antamat raskausviikot poikkeavat toisistaan.

    Ihanaa odotusta, toivottavasti np-ultran jälkeen stressi taas väistyisi! :)

    VastaaPoista
  6. Samaa sanon mitä anonyymi tuossa ylempänä: tulokset ovat aina arvioita. Itsellänikään ei ole kokemusta ivf-hoidoista, mutta se kokemus on, että mittaajasta on paljon kiinni. Minulla on ollut yhdessä raskaudessa sellainen terveydenhoitaja, joka sanoi suoraan, ettei ole kovinkaan hyvä tekemään ultralla mittauksia (oli juuri valmistunut yms., muuten kyllä aivan ihana ihminen). Hän haki avukseen kokeneemman terveydenhoitajan, joka "varmisti" tuloksen.

    Kaikkea hyvää sinulle odotukseen!

    VastaaPoista
  7. Komppaan edellisiä. Onellisia ja mahdollisimman huolettomia odotuspäiviä sinulle:)

    VastaaPoista
  8. Takana on luomuraskaus, jossa alkio vastasi 9+3 viikolla 8+1 hyvällä ultralaitteella. Kuitenkin nt-ultrassa 12+1 sikiö oli 12+1. Eli oli ihan täysin mittavirhe, joksi lääkärikin sitä epäili alkion liikehdinnän perusteella.

    Nou hätä!

    VastaaPoista
  9. En lukenut edellisiä kommentteja, joten ehkä tässä tulee sama asia, mutta tiesithän, että ultralaitteella ei saada päivän tarkkaa tulosta (ja sen tiesitkin, että toiset laitteet ovat tarkempia kuin toiset). Minulle sanottiin hormonipoliklinikalla, että laitteen tulos voi heittää muutamia päiviä (olisiko ollut 4 vai 5?) puoleen tai toiseen. Neuvolassa meillä ei edes ollut ultralaitetta. Meidän sikiömme ja myöhemmin alkiomme oli kaiken lisäksi koko ajan viikkoa pienempi kuin mitä hedelmöitysajankohdan mukaan sen olisi pitänyt olla (ivf-hoidolla alkuunsaatettu, joten tarkka hedelmöityshetki tiedettiin). Vauva syntyikin sitten viikon laskettua aikaa myöhemmin, ja ihan terve ihminen sieltä tuli. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  10. Takana 5 vuoden lapsettomuus ja marraskuussa laitettiin 2 pakastettua alkiota joista toinen lähti "kasvamaan". Nyt viikkoja takana 20+1. Mulla on ollut koko raskauden ajan semmoinen tunne että en uskalla iloita raskaudesta koska pelkään et sitten jotain tapahtuu...Raskaus on tähän mennessä mennyt hyvin. Ultrassa käyty x2 ja kummallakin kerralla mitat heittävät muutaman päivän.

    VastaaPoista
  11. Täällä takana vuosien lapsettomuus, lukematon määrä hoitoja, 3 keskenmenoa ja nyt sängyssään nukkua tuhistaa 5kk ikäinen ihanaakin ihanampi vauva! Meillä koko heitteli koko raskauden ajan joitakin päiviä, ja kuten edellä jo moni sanoi, se on täysin mittaajasta kiinni ja ihan normaali juttu että mitta heittää.

    Ja mitä tuohon nauttimiseen tulee, itse ihan täysin ymmärsin asian vasta kun sain lapseni rinnalleni synnytyssalissa! Koko raskaus meni vähän sellaisessa sumussa, ei kai sitä antanutkaan itsensä täysillä iloita. Anna itsellesi aikaa. Kulje päivä kerrallaan. Edes pieni hetki onnea päivässä on askel eteenpäin.

    Toivon sydämeni pohjasta että kaikki menee hyvin ja saatte kokea sen ihmeen kun saa pidellä omaa lastaan sylissä. Kaiken sen koetun jälkeen. Voi hyvin!

    VastaaPoista
  12. Meillä siis kaksoisraskaus jossa ultrissa toinen oli alkuviikkoina pienempi kuin olisi pitänyt (4 päivää). olin huolesta sekaisin ja ravasin ultrassa. rv 15 yksi lääkäri sai aivan oudot mitat esim reisiluusta, vastasi hänen mukaansa 10 viikon sikiötä. Lyhyt reisiluuhan saattaa viitata kehitysvammaan, minkä lääkäri minulle "ystävällisesti" selitti. Siitä huoli vaan kasvoi. Kaikki oli kuitenkin hyvin taas rakenneultrassa ja vauva vastasi tasan viikkoja.

    Mun kokemus noista ultrista on, että niitä mittavirheitä tulee parahaillakin laitteilla ja parhailla asiantuntijoillakin. Ja uskon, että vauvat jo mahassa kasvaa omaa tahtiaan, joku viikko nopeammin ja joku viikko hitaammine. Kaksi tervettä ivf-vauvaa sieltä lopulta joulukuussa syntyi. Tiedän jokatapauksessa sen raastavan huolen. Voi kun sitä olisikin osannut nauttia myös siitä alkuraskaudesta, itsellä onnentunteet tuli vasta rakenneultran jälkeen. Tsemppiä! Uskon, että kaikki on oikein hyvin.

    Tytti

    VastaaPoista
  13. Mittavirhe on mahdollinen, toki käsittääkseni tuossa vaiheessa voi olla jo yksilöllisiä eroja. Mahan päältä ultratessa tulee enemmän virheitä kuin alakautta. Itelläni vastasi ar-ultrassa täsmälleen viikkoja 7+5 kun viikolla 10+6 koko oli 4 päivää pienempi eli 10+2. Tuosta olin hieman ihmeissäni, että miten se voi yhtäkkiä heittää niin, kun edellisestä mittauksesta ei ollut aikaa NIIN paljoa.
    Kaikki on varmasti hyvin. Ihana että pääsette jo ensi viikolla uudestaan katsomaan pienokaista! Toivon sinulle rohkeutta olla onnellinen, vaikka tiedän ettei se ole niin helppoa. Olet ajatuksissa.

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi.