...ja jo viides ultra takana. Otin vinkistä vaarin ja join limsapullon pohjat ennen ultran menoa ja kyllä siellä ruudulla vilske kävikin! Pikkuinen oikein hyppäsi heti alussa, tuntui piristävän hoitajankin työpäivää kovasti.
Eilen sain kauan odotetun dopplerin, mutta en saanut sillä sydänääniä kuuluviin. Ehkä. Kuulin kyllä jonkun sykkeen, mutta se oli niin hidas, että mahtoi olla omani.
Jos olet kyynelehtinyt, ollut huolestunut ja levoton, masennuksen pitäisi alkaa nyt helpottaa. Nyt on jo erittäin todennäköistä, että pieni elmä, jota kannat sisälläsi, tulee näkemään päivänvalon!
Näin kertoo Vau-kirja ja on uskomattoman ihanaa lukea nuo sanat. Viikonloppu menikin jo pelätessä vähemmän ja yritän lähestyä pelkoja positiivisen vahvistamisen kautta. Annan kauniille ajatuksille yhä enemmän tilaa enkä katkaise ajatuksen juoksua heti ajatellen, että jotain voi vielä sattua. Olen huomannut, että vauvasta ja raskaudesta puhuminen vahvistaa positiivisia ajatuksia ja tuo asiaa konkreettisemmaksi omaan ajatusmaailmaan.
Heti plussattuani, ehkä jo samana iltana, aloin neuloa pientä villapaitaa. Se toimi monella tavalla hyvin. Kutominen rauhoitti, piti poissa googlesta ja sai ajattelemaan, että teki jotain konkreettista pikkuisen hyväksi. Voin suositella. Pitäisi aloittaa uusi työ, tekisi varmasti hyvää.
Migreeni on alkanut vaivata, pitäisi käydä hierojalla. Mietityttää ajatus siitä, että kuona-aineet lähtevät hieronnan jälkeen liikkeelle - onkohan niistä haittaa vauvalle? Otin tänään suosiosta päälleni sairaslomapäivän. Nyt on syytä olla itselleen armollisempi kuin ennen. Neuvolasta sanottiin, että uskaltaisin ottaa migreeniin Panacodia, mutta hirvittää silti. Se on niin vahva lääke. Mieluummin kärsin, eihän siitä ole kuin vuosi kun ylipäätään sain lääkkeet päänsärkyyn. Ei-lääkkeellisin keinoin olenkin saanut sen jo asettumaan ja eiköhän sitä huomenna pääse jatkamaan töitä.
Muutaman viime päivän ajan on seuraavanlainen ajatus pyörinyt mielessä: tuskin maltan odottaa, että maha alkaa kasvaa!
Onnittelut rajapyykistä! :) Musta on tosi ihana lukea sun raskauskuulumisia, vaikka ei tunnetakaan. :)
VastaaPoistaMinä kävin hierojalla aina jonnekin rv 27 saakka, jotta sain hartiat kuntoon. Oli todella miellyttävää. Kunhan vain hieroja tietää raskaudestasi, niin mitään vaaraa ei pitäisi olla. Noista kuona-aineista hieroja sanoi, että raskauden ja tulevan imetyksen kannaltahan on hyvä, että kuona-aineet poistuvat virtsan mukana kehosta mahdollisimman pian.
VastaaPoistaNiisk, ihanaa, mahtavaa!!
VastaaPoistaOnnea toiselle kolmannekselle siirtymisestä :) Mä taisin ruveta leikkimään meidän dopplerilla joskus rv 15 tienoilla. Ei pidä heti säikähtää koska ne äänet on aluks tosi vaikea löytää. Mäkin yllätyin kuinka tosi alhaalta ne sit löyty.
VastaaPoistaAh Ihanaaaa <3 <3 Sä oot jo NIIN pitkällä! Kohta se masu alkaa pullistua :). Mun maha tuntuu jo kovalta (koskettamatta siis), mutta ei tietenkään mitään näy...
VastaaPoistaHienoa! Ja se maha tuleekin sitten yhdessä yössä, ihan muka yllättäen :)
VastaaPoistaMinä olen myös käynyt hieronnassa koko ajan. Tosin monella hierojalla ei ole sopivaa pöytää mahakkaalle ja kyljellään makaaminen ei ole rentouttavaa. Mun vakiopaikassa on erityinen raskaushieronta, joka sinänsä ei mun mielestä poikkea normihieronnasta muuten kuin että siinä hierontapöydässä on iso reikä, johon mahan voi sovittaa :) Tosin ne mainostavat olevansa erikoistuneita raskaushierontaan, joten pitääpä kysyä nyt lauantaina, että miten se poikkeaa tavallisesta.
Mahtavaa! Mä yksi päivä mietinkin, että voisiko olla olemassa sellaisia hieromapöytiä, joissa on reikä mahalle. Yksinkertaisuudessaan loistava keksintö :)
VastaaPoistaMahtava tollanen pöytä varmasti, jos hierojalla vain on sellanen! Mun hierojalla oli vain tavallinen pöytä, mutta viimeisillä kerroilla hieronta tehtiin niin, että istuin jakkaralla ja nojasin poski käsien päällä hierontapöytään. Siihen sai yllättävän rennon asennon, kun jalat oli vähän harallaan ja maha sai roikkua siitä välistä ja yläkroppa lepäsi hoitopöytää vasten. :)
VastaaPoistaUutisesi ovat niin ihania. Olen seurannut taivaltasi pari vuotta. Meillä alkoi hoidot samaan aikaan. Täällä on nyt vauva. Olin raskausajan tosi epävarma ja hermona. Piti jo mennä synnyttämään, kun vasta aloin ymmärtää olevani oikeasti raskaana. Seuraan taivaltasi ja jännitän. Hienoa!
VastaaPoistaIhana tuo viimeinen kappale!
VastaaPoistaNauti nyt olostasi kaikin puolin oikein kunnolla.
Tsemppiä myös siihen migreeniin. Omassa muistissa on vielä kirkkaasti tuo ikävä vaiva. Taisi minullekin iskeä juuri noilla viikoilla. En mäkään sitä panacodia uskaltanut ottaa, mutta ota vaikka kaksi panadolia heti kerralla, jos tuntuu että lääkkeettä ei selviä.
Ihanaa viikonloppua!