Vaikka olemme kertoneet uutisemme niin harvalle, olemme silti jo joutuneet ottamaan kantaa tulevaan lapsilukuumme.
Tässä olemme mieheni kanssa samoilla linjoilla: jos saamme tämän pitää, emme enää lähde uusiin hoitoihin. Minä en halua enää koskaan astella takaisin siihen helvettiin. Olenkin jo ennalta ajatellut, että teen sen selväksi kaikille, mutta yllätyin joutuessani asian eteen jo niin pian. Eihän asia ole vielä etäisestikään ajankohtainen.
Jos saamme pitää pienemme, se on jo niin suuri ihme, niin valtavan kiitollisuuden paikka, että tuntuisi ahneudelta pyytää vielä lisää. Mutta vielä ovat kaukana ne ajat, kun voin itse tuntea, miltä sekundäärinen lapsettomuus tuntuu. Ja jos pystymme päättämään ja pysymään päätöksessämme, ettemme hoitoihin lähde, niin tulenko silloin koskaan sitä tuntemaankaan? Minua ei voitane määritellä sekundäärilapsettomaksi, jos en koskaan sitä toista toivokaan. Uskon vahvasti siihen, että jos toista lasta lähtisimme yrittämään, se tie nielisi mukanaan ihan samalla tavalla, kuin ensimmäisen kohdalla. Ja meidän kohdallamme sekään tie tuskin tulisi olemaan helppo.
Ajatus kolmen hengen perheestä tuntuu hyvältä. Tuntuu, että silloin jää enemmän aikaa lapselle, parisuhteelle, itselle. Elämästä ei tule selviytymistä.
Tahdon tehdä tämän asian erityisesti itselleni selväksi. Jo nyt, näin aikaisin. Että välttäisin uusien haaveiden kuopan. Me olemme saamassa jo niin paljon.
"Jos saamme pitää pienemme, se on jo niin suuri ihme, niin valtavan kiitollisuuden paikka, että tuntuisi ahneudelta pyytää vielä lisää."
VastaaPoistaOlen ajatellut ihan samoin. Ajatus edes siitä yhdestä lapsesta ja koirasta on tällä hetkellä kaikki mitä voin toivoa.
Hei!
VastaaPoistaTakanani on hyvin samanlainen taival kuin sinulla. Lupasin itselleni, että ei enää koskaan samaan rääkkiin, jos vain saan yhden. Mutta kun se yksi oli niin ihana..toista oli erilaista yrittää, olihan meillä jo yksi. Tänään, monta vuotta myöhemmin olen niin onnelinen, että uskalsimmen kerran vielä laittaa itsemme sille koko tunnesopalle altiikksi ja niin vain meillä on kaksi suloista ihanaa lasta. Mitään ei ole pakko päättää nyt. Toki sinulla on oikeus siihenkin.
Koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo ja mitä silloin ajattelee. Itse kyllä luulen, että tähän se jää, mutta... en lupaa. Mitään.
VastaaPoistaKaunis uusi blogi! <3
Hei Sydänjää! Sinulle on blogissani pieni tunnustus :)
VastaaPoistaOlen ihan samoilla ajatuksilla liikkeellä kuin sinäkin. Kumpa edes saisimme tämän yhden perille asti, uskaltaako enempää toivoakaan. <3
VastaaPoistaKaunis blogi. =) Luen varmasti.
VastaaPoistaMie aattelin silloin hoitojen aikana, että jos nyt tämä yksi saadaan niin sitte saa riittää. Minun pikkupää ei kestä enempää. En tiä miten olis käyny..
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat.
Kiva kun aloitit uuden blogin ja kovasti onnea raskaudesta. Itse olen sekundaarisesti lapseton ja hoidoilla (vaikean kaavan kautta) saimme esikoisen, nyt yritetään uudelleen. Luulin myös itse, että emme enää uudelleen lähtisi yrittämään, mutta niin vain toisin kävi ja kuoppainenhan se tie on, mutta onneksi meitä on myös vaikeudet entisestään sitonut yhteen ja vahvistanut parisuhdetta. Hienoa, jos voitte jo nyt pysyä tuossa päätöksessä, sen pitäminen voi vain sitten joskus olla vaikeaa, sillä samalla tavalla se tuska hoidoista yms. hälvenee kuin sitten aikanaan synnytyskivut unohtuu... niin mulle ainakin kävi ja miehelle myös, tuli taas se vauvakuume... Lisäksi jotenkin ajattelin, että kun nyt olen sen yhden lapsen saanut, olen jotenkin vahvempi koittamaan uudelleen ja selviän epäonnistumisista paremmin ja se on myös totta :) Kovasti onnea matkaan!!!
VastaaPoistaIhana oli lukea viimeiset uutisesi ja lisätä tämä odotusblogi kirjanmerkkeihini. Itse odotan myös pitkän hoitorumban jälkeen ICSI:llä alun saanutta lasta. Ymmärrän hyvin tuon tunteen että jos tämän lapsen saa niin se riittää. Meillä tehty miehen kanssa sama päätös ja uskon että se tulee pitämään... Kyselyjä kyllä tulee, varsinkin kun meillä kaikki eivät tiedä hoidoista (siis pitävät meitä vaan itsekkäinä uraihmisinä jotka tahtoivat tehdä kaikenlaista ennen LAPSIA) Lapsiluku määrään vastaaminen tuntuu raskaudesta huolimatta itsestäni vaikealta, sillä jos emme kärsisi lapsettomuudesta meillä toki oli varmaan isokin perhe, mutta uudelleen hoitoihin vajoaminen ei vain tunnu järkevältä eikä kestettävältä.
VastaaPoistaTsemppia sinulle odotukseen ja Onnea vielä hirmuisesti.
Nainen 79
Täytyy sanoa, ettei itsestänikään tuntunut kivalta, kun sanottiin, että ei yhtä lasta saa tehdä... Siksipä tuntuukin, että jos nyt kun on raskaana, tekisi kaikille selväksi, että tämä on meidän ainokaisemme, niin välttyisi painostukselta ja kyselyiltä sitten myöhemmin. Koska eihän ne hyvältä tuntuisi, kun eivät tunnu nytkään. Ja voihan se mieli aina muuttua, mutta toivon kyllä ettei.
VastaaPoistaOmalta kohdaltani täytyy myöntää, että sisarusuteluihin vastasin isosiskon olevan taivaassa. Tieto levisi suvussa kulovalkean tavoin ja kyselyt loppuivat kuin seinään. Asia meni kerrasta jakeluun niillekin, jotka eivät hoidoistamme tienneet. Ilkeä minä.
VastaaPoistaOlet niin vahva ja rohkea :) Yksi lapsi vuosien yrittämisen ja hoitojen jälkeen on jo enemmän kuin uskaltaa toivoa. Itse ainakin koen niin. Vaikka se lapsi on koko touhun taustalla haaveena ja toiveena, niin jotenkin, mitä enemmän vastoinkäymisiä ja pettymyksiä ja menetyksiä on tullut, sitä isommaksi ihmeeksi ja aarteeksi se pikkuinen mielessä ja odotuksissa muodostuu. Hiljalleen siitä tulee asia, jota tuskin uskaltaa enää edes toivoa.
VastaaPoistaMeillä tällä hetkellä on kummallakin ajatus siitä, että hoitoja jatketaan syntymän jälkeen, todennäköisesti aika pian. Ainakin sen verran, että käytetään pakkasessa olevat alkiot, ensimmäistä kertaa kun sellaisia saatiin aikaiseksi. En osaa ajatella vielä sitä, miten rankkaa tai hurjaa se tulee sitten olemaan, mutta tuntuisi nyt, että yhden lapsen jo ollessa olemassa, menetys ei olisi niin valtava ja musertava kuin mitä se nyt on ollut. En tiedä, vaikea arvioida etukäteen. Niitä aikoja on kuitenkin turha sen enempää miettiä, nyt on oleellista keskittyä tähän hetkeen ja toivoa, että yksi elävä lapsi saadaan syliin asti.
Hyviä vointeja ja voimia :)
Ihana uusi blogi! Seuraan odotustasi mielenkiinnolla :)
VastaaPoistaKäyn viikoittain sellaisessa äitiryhmässä joilla kaikilla on samanikäiset (kohta 6 kk) lapset. Olen ainoa jolla on ainoastaan yksi lapsi ja myöskin ainoa joka on saanut lapsensa hoidoilla aikaan.
Lasten lukumäärä ja sisarusten ikäero on ollut useampaan kertaan puheenaiheena, ja usein tyydyn katselemaan lattiaa kun en halua ruveta avaamaan sanaista arkkuani. Eniveis, useamman äidin parissa tuntuu olevan yhteisymmärrys että yhden lapsen tekeminen on itsekästa, jos toiseen on mahdollisuus. Yksi on selittänyt vaikka kuinka moneen kertaan miten hän tarvitsi veljeään isänsä kuoleman jälkeen, ja miten tärkeää lapsille on "jakaa" ja olla "samalla puolella" jos vanhemmat ovat "tyhmiä". Toinen äideistä selitti miten hänen miehensä jolla ei ole sisaruksia on kaivannut niitä koko elämänsä.
Ei pitäisi yhtään kuunnella muiden juttuja (tai ainakaan pahoittaa mieltä niistä), mutta toisaalta ihan hyvä kuulla eritaustaisia juttuja siihen mennessä kun itse halutaan päättää jatketaanko niitä hoitoja vai ei.
Muistan kyllä itsekin ajatelleeni että kunhan saan vaan sen yhden lapsen, niin en ikinä pyydä enää lisää koska se on kaikki mitä haluan. Ja kyllähän tässä yhdessäkin on tekemistä ja hänen kanssa oleminen antaa mielettömän paljon, mutta ajatus kakkosesta on kuitenkin ihan avoimena. En halua päättää "ei koskaan" mutten halua suunnitella liikaakaan. Kattellaan sitten omien voimien ja senhetkisen elämäntilanteen mukaan.
Minä olen ahne ahmatti ja haluan monta lasta! Ainakin vielä tässä vaiheessa, kun ensimmäistäkään ei ole tulollaan..
VastaaPoistaJos jotain tästä rumbasta olen viisastunut, niin sen että emme kuvittele pystyvämme hallitsemaan "lastentekoa". Juuri siitä syystä ehkäisyä ei varmaan edes käytetä mahdollisen synnytyksen jälkeen...mitäpä sillä edes tekisi!
Nyt ehdin lukea vanhempia postauksiasi, niin kommentoin tähänkin :) Kirjotin itse asiassa samalla otsikolla joulukuussa, nämä kyselyt kun vain lisäntyvät lapsen kasvaessa... Juuri ennen synnytystä pohdin myös blogissa tätä: onko itsekästä ja ahneutta unohtaa ne "jos vain saisin yhden lapsen" -lupaukset?
VastaaPoistaJoka tapauksessa, kuulostaa hyvältä, että olette tehneet itsellenne asian selväksi. Olla onnellinen siitä, mitä saa, sehän se on paras :) Ja sitten kuitenkin, aina saa muuttaa mieltään, jos antaakin itselleen luvan haaveilla joskus myöhemmin. Ei tarvitse "kirjoittaa elämää" valmiiksi, katsoo sitten, mitä eteen tulee :)
Kaikkea hyvää, ja onnellisia hetkiä raskausaikaan!