keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Ultrakuulumisia

Alkuraskauden viimeinen koetinkivi on nyt takanapäin.

Np-ultrassa nähtiin pikkuinen vauvanalku. Pituus oli 42,7 mm, joka koneen mukaan vastasi 10+6 tänään ollessa 11+1. Näin pienestä erosta ei kuulemma tarvitse olla huolissaan ja vau-kirjan mukaan tänään pikkuisen pitäisikin olla noissa mitoissa. Niskaturvotusta löytyi 0,8-1 mm, joka on oikein hyvä lukema sekin.

Aluksi vauva liikkui hienosti, mutta nukahti pian. Sitten minun pitikin kääntyillä ja loppujen lopuksi esittää pienimuotoinen seitsemän hunnun tanssi miehelleni ja kätilölle, jotta saatiin pikkuinen uudelleen hereille ja liikkeelle.

On se uskomaton näky. Meidän vauvamme, sydänäänet, liikkeet, kaikki. Tunnen jo kohtuni etenkin istuessa. Ihan käsittämätöntä. Pikkuhiljaa lieviä oireitakin on alkanut ilmaantua. Hetkittäistä pahoinvointia on ollut, lievää väsymystä ja viikon ajan on ollut koko ajan nälkä. Mutta ruokaa menee sisään pieninä annoksina kerrallaan. Tomaatit ja verigreipit ovat käsittämättömän hyviä, voisin syödä niitä miten paljon vain.

Nämä ensimmäiset viikot ovat menneet vaihtelevan pelon määrän kanssa taistellessa. Ultrat ovat toisaalta tuoneet mielenrauhaa, kun on nähnyt, että pikkuinen on hengissä. Toisaalta ultria odotellessa aina on pitänyt miettiä, onko kaikki edelleen hyvä. Monta yötä olen valvonut pohtien, onko tämä viimeinen yö. Vasta ihan viime päivinä havahduin miettimään vauvan terveyttä, tähän saakka on niin pelännyt sen hengen puolesta.

Seuraava neuvola-aika on kahden viikon kuluttua, yritän nyt selviytyä sinne saakka. Olen odotellut jo jonkin aikaa doppleria kolahtavaksi postilaatikkoon, siitä voisi saada mielenrauhaa lisää. Mikäli saan sillä sydänäänet kuuluviin.

Jokohan nyt uskaltaisin luottaa? Heittäytyä, tuntea, uskoa, rakastaa antaumuksella. Olen valmis antamaan pelon pois.

post signature

11 kommenttia:

  1. Näitäkin uutisia on odotettu kuin kuuta nousevaa :) Ihan mahtavaa! Tämä on paras päivä ikinä :) :)

    VastaaPoista
  2. Onnittelut tuosta valmiudesta "antaa pelko pois" - kunnioitettavaa! *nostaa hattua*
    Ihan loistavaa tekstiä Sinultakin, olen niin onnellinen näistä upeista kuulumisista.
    Nauti (edes pikkuisen)!

    VastaaPoista
  3. Ihania uutisia :) Uskalla jo hellittää. Luottaa. Hengittää. Muutamien viikkojen päästä voi jo tuntea liikkeitä, sinne ei ole enää pitkä matka. uskaltaminen ei tapahdu pelkällä päätöksentekemisellä, se tulee ajan kanssa. Yhtäkkiä huomaakin, että on kulunut päivä tai kaksikin ilman ajatusta kuolemasta ja että ajatukset ovat suuntautuneet hiukan enemmän jo tulevaan. Se on niin hyvä tunne, kun huomaa itsestään, että pelko hellittää.

    VastaaPoista
  4. Ihanaa kuulla iloisia ultrauutisia! Paljon onnea niistä

    VastaaPoista
  5. Ihania np-ultra -uutisia. Olen todella liikuttunut täällä ruudun toisella puolella kanssasi.
    Hyvä, jos tuntuu, että olisit valmis antamaan pelon pois. Anna se vaan rohkeasti pois. Dalai Laman sanoin: "Kahdenlaisia asioita ei kannata murehtia; Niitä, joille ei voi mitään. Ja niitä, joille voi tehdä jotain." Tämä kuuluu ensimmäiseen kategoriaan.

    VastaaPoista
  6. Ai kun ihania uutisia sinullakin :) Nyt vain nauttimaan raskaudesta täysin rinnoin!

    Viggolinon laittama siteeraus on kyllä oiva!

    VastaaPoista
  7. Ihania uutisia! Pelko tosiaan vähitellen vähenee. Pois se ei varmasti lähde koskaan, eikä sen kai kuulukaan. Äidin elämään kuuluu tietty määrä pelkoa. :)

    Oon niin tosi onnellinen teidän puolesta. :)

    VastaaPoista
  8. Oi onnea. Ihana se vauva on siellä nähdä.

    Heittäydy odotukseen, jos suinkin kykenet. Mutta jos toden sanon, kaksi lasta "helpohkosti" alkuunsaaneena ja kantaneena, pelko pysyy. Sitä kun tietää liikaa muka. Silti raskausajasta nauttii suurimmaksi osaksi. Nauti sinäkin.

    Ensi ultrakerralle, juopase jotain sokeripitoista mehua tai syö suklaata, niin vauva saa vauhtia. Toisaalta, ehkä miehesi haluaakin nähdä seitsemänhunnuntanssin uudestaan :)

    Ja mitä liikkeisiin tulee, älä hermostu, vaikket tuntisi niitä vielä piiiitkiin aikoihin. Itse tunsin esikoiselta ensimmäiset liikkeet vasta 19+ viikolla. Ja senkin jälkeen vauva oli niin rauhallinen, että moitin neuvolantädit ja kaikki hyvää tarkoittaneet ihmiset, jotka varoittelivat:"Kohta se möyrii niin, että et nukutuksi saa." Minun vauvani kun oli niin rauhallinen, että piti oikein keskittyä, että tunsi liikkeet. Ja ihan "perusvauva" sieltä silti syntyi.

    VastaaPoista
  9. Onnittelut loistavista ultrakuulumisista!

    Se doppler on ihan loistoväline! Muistat vaan hakea niitä ääniä ihan vesirajan tuntumasta. ;) Ja paljon geeliä väliin.

    VastaaPoista
  10. AHH IHANAT KUULUMISET <3 <3!! Onnea tuhannesti!
    Tolla dopplerillani olen kans koittanut nyt pelata mutta ei vielä kuulu äänet. En ota siitä mitään stressiä, ehkä ne sitten myöhemmin kuuluu...

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi.