No niin. Kuva tältä päivältä puolivälin kunniaksi, 20+0. Ehkä jonain päivänä saan laittaa kuvan oikeasta mahasta.
Maanantaina oli neuvola ja kaikki oli paremmin kuin hyvin. Vauvelista on otettu mitat edellisen kerran maaliskuussa ja nyt onneksi viimein mitattiin jälleen. Olen pelännyt kovasti, että rakenneultrassa sanotaan ensimmäisenä, että tämähän on jäänyt viikkoja kehityksestä jälkeen. Mutta päälakimitta vastasi viikkoa 19+4 päivänä 19+6 eli oikein hyvä. Pään halkaisija korvien kohdalta oli jo miltei viisi senttiä! Ihan mieletöntä! Vauveli on jo iso.
Torstaina pääsen käymään lääkärin pakeilla ja kohdunsuun tilanne tarkistetaan. Menkkamaisia jomotuksia on ollut aina toisinaan, alkuviikosta jälleen kovastikin. Siinä määrin, että näin yöllä unta, jossa vauva jo syntyi, näillä viikoilla. Toivon mukaan kaikki on niinkuin pitääkin ja pääsen lähtemään huolettomana reissun päälle. Reissussa tulee kyllä mahdoton ikävä miestä ja elikoita ja kotia. Oletettavasti tässä järjestyksessä.
Pelot pysyivät välillä jo ihan hyvin kurissa, mutta nyt ne tekevät taas paluuta. Ilmeisesti olen alkanut tuntea liikkeitä, sillä tajusin yhtenä päivänä hätääntyväni, kun en ollut tuntenut niitä koko päivänä. Hyvin hentoisia liikkeitä tunnen aina toisinaan, välissä saattaa mennä useampikin päivä, kun en tunne mitään. Doppler on ollut päivittäin käytössä, vaikka minun pitäisi pikkuhiljaa kovettaa itseni ja antaa se takaisin. Tuntuu pahalta, kun pelko varjostaa tätä ainutlaatuista raskausaikaa. Kaikki on kuitenkin nyt hyvin ja hyvin suurella todennäköisyydellä on myös jatkossa ihan riittävän hyvin. Haluaisin olla yhtä huoleton, kuin suurin osa lähipiiristäni vaikuttaa raskausaikana olevan. Olettaa kaiken menevän hyvin, meille syntyvän vauvan syksyllä eikä vaihtoehdot kävisi edes mielessä! Tällä taustalla se lienee mahdotonta tai jos se olisi mahdollista, mahtaisi kyseessä olla ilmiö nimeltä kieltäminen.
Neuvolassa vakiohoitajamme joutui pidemmälle sairaslomalle ja samasta ikkunasta lensi ulos saamani erityiskohtelu. Eipä enää kysytä, että milloin haluan seuraavan neuvolakäynnin eikä myöskään enää ultrata vakiona. Nyt pitäisi muka jotenkin pärjätä neljä viikkoa seuraavaan käyntiin. Luulenpa, että menen parin viikon päästä ylimääräiselle näyttökäynnille. Toisaalta, jos jatkossa kuunnellaan vain sydänäänet, pystyn sen kyllä tekemään kotonakin. Katsotaan, miten tilanne kehittyy.
Tällaisia jaaritteluja tällä kertaa, kiviäkin kiinnostaa.
Ps. En olisi ikinä, en ikinä, enää jaksanut uskoa joskus olevani raskauden puolivälissä. Puolivälissä! Minä?!? Raskaana?!
Kuin tavalliset ihmiset.
Kiinnostaa tämä muitakin kuin kiviä!
VastaaPoistaIhanaa, että neuvolassa kaikki oli hyvin.
Masukuvista sen verran, että sulla taitaa olla sellainen kroppa, että vauvalla ja kohdulla on hyvin tilaa kasvaa ensin lantion alueella, jolloin se ei näy kovin aikaisin. Uskon, että saadaan nähdä se muhkea masukuvakin :)
Onnittelut puolivälin saavuttamisesta. Hurjaa. Ja ihanaa. Olen tosi tosi onnellinen ja liikuttunut sinun kanssasi!
Heippa. Ja paljon onnea puolivälistä. On kerrassaan koskettavaa lukea tätä blogiasi ja sitä miten vaikutat kerta kerralta rohkeammalta. Itsekin odotin pienokaista kauan, siis odotin ensin sitä, että saisin sellaisen omaan masuuni ja sen jälkeen odotin häntä syntyväksi. Jännitin myös itse koko odotusajan, vasta loppupuolella kun kaikenmaailman vaivat alkoivat kiusata, osasin jo rentoutua. Maha pumpsahti vasta kunnolla ulos viimeisellä kuulla, joten sinulla on vielä varaa kasvaa. Mukavaa kevättä ja kesääkin sinulle ja vauvalle. :)
VastaaPoistaHienoa, että olette päässeet jo puoliväliin ja kaikki on hyvin :). Itse olen tuntenut hetkittäin tuota ihmetyksen ja epäuskon tunnetta myös näin synnytyksen lähestyessä: ihanko oikeasti meillä on nyt makuuhuoneessa pinnasänky ja kaapeissa hankintoja vauvalle, ihanko oikeasti hän kohta, toivottavasti on sylissämme?
VastaaPoistaTiedoksi: en julkaise yhtä ainutta anonyymia vittuilukommenttia enää, joten ei kannata vaivautua.
VastaaPoistaHei! Olen jo pitkään seuraillut blogiasi, mutta nyt vasta kommentoin ensimmäistä kertaa. Alun perin eksyin tänne jonkin lapsettomuusblogin kautta.
VastaaPoistaMennäänkin suurin piirtein samoilla viikoilla, mulla tulee puoliväli täyteen sunnuntaina.
Maha mulla on suunnilleen saman kokoinen kuin sulla. Rakenneultra meillä on vasta reilun viikon päästä, ja mulla onkin ollut samanlaisia pelkoja kuin sulla, eli että ultrassa todetaan kasvun jääneen jälkeen. Etenkin sen takia, kun maha ei ole kasvanut hirveästi. Mutta tämä sun kirjoitus helpotti mieltä kummasti. :)
Itsekään en osaa vieläkään olla täysin luottavaisin mielin. Vaikka mitähän voi mennä vielä pieleen. Toivottavasti edes vähän helpottaa sitten, jos rakenneultrassa on kaikki kunnossa. Meillä raskauden alkamiseen meni "vain" 1½ vuotta pitäen sisällään pari keskenmenoa, joten kyllä se lisää sitä pelkoa, että entä jos kaikki tämä viedäänkin meiltä pois ja joudutaan taas aloittamaan alusta.
Hei,
VastaaPoistaOnnea puolimatkan etapin saavuttamisesta! Minä olin myös huolissani vatsan kasvusta ollessani raskaana. Lopulta vatsa pullahti esiin yhdessä viikonlopussa ja se teki todella kipeää. Olin huolissani kivuista, jotka olivat niin kovat etten meinannut saada sukkia jalkaani kun en pystynyt kumartumaan ja maha siis ei ollut silloin vielä tiellä. En ollut kuullut että kenelläkään muulla olisi mahan kasvu sattunut ja ollut noin yhtäkkistä, joten ajattelin jakaa kokemuksen. Raskaus on ihmeitä täynnä, vaikka lapsella olisikin kaikki hyvin :)
Onnea odotukseen!
Loppusanasi olivat, kuin omasta suustani. Ihmettelen usein menneitä viikkoja ja sitä, että olen ylipäänsä raskaana ja raskaus on sujunut normaalisti.
VastaaPoistaEi kannata huolestua jos ei vielä noilla viikoilla siellä masussa päivittäin itsestään anneta kuulua. Odota muutama viikko, niin johan alkaa olla rytinää ihan tosissaan :D
Kyllä sitä aina tiedostaa, ettei mikään ole koskaan varmaa, mutta mikä elämässä on? Olen todennut, että asioista (varsinkin raskaudesta) stressaaminen on turhaa. Päivä kerrallaan :)
Onnittelut puolivälistä! <3
Hei ja onnittelut puolivälin johdosta! Aika rientää nopeasti. Blogiasi pitkään seuranneena on ihana ajatella, että pian teillä on oma pikkuinen! Minulla oli menkkamaista jomotusta koko esikoisen odotusajan, todella kovaa - vähemmän kovaa ja kaikkea siltä väliltä. Kaikki sujui kuitenkin hyvin raskauden loppuun asti. Vauvavatsa alko näkymään vasta joskus rv 20 +, siihen asti sain vain kaipailla jonkinlaista selvää ulkoista merkkiä raskaudesta. Toki nyt turvotusta ja pienenpientä kasvua oli. Oikein hyvää vointia sekä sinulle että vauvalle, kerää voimia ja yritä iloita onnestasi. <3
VastaaPoistaT. Salla
Oujee!!
VastaaPoista♥ Onnea puolivälistä ♥
Pian se vauvamahakin sieltä kunnolla pompsahtaa.
Piti oikein katsoa, koska itsellä tuli esiin ja 19+0 näytti sen verran tulleen, että huomasi. Otin tietty kuvat maha paljaana, joten vaatteilla sai kyllä hyvin peitettyä.
Tosi kurjaa, että jotkut haluaa pilata toisen päivän vittuilulla. Tsemppiä!
Joka tapauksessa hurjasti menestystä ja luottavaista mieltä toiselle puolikkaalle! :)
Onnea puolivälistä!
VastaaPoistaKirjottaako tänne joku vittuilukommenttejakin :o? Uskomatonta...miten ihmiset kehtaa ja viitsii. Hankkisivat elämän.
Peesaan IHAN TÄYSIN sun viimisiä sanoja. Minäkö raskaana? Pitäisikö minun ruveta ajattelemaan vaunujen ostoa tai haluanko käyttää kestovaippoja vai kertakäyttöisiä? MINÄ? Minäkö tunnen liikkeitä mahassani? Minunko mahani oikeasti näyttää vauvamahalta, enkä ole vain muuten lihonnut mässäämällä!? Minä?
Ei mene jakeluun siis täälläkään.
MUTTA tein diilin itseni kanssa, että vauvalle on parempi että otan nyt rennosti. Ja HALUAN aikuisten oikeesti nauttia tästä raskaudesta, joten kaksi-kolme kuukautta panikoituani päätin, että nyt saa nauttiminen alkaa, kävi miten kävi. En silti osaa ajatella vaunuostoksia..., mutta nauttimisen makuun olen alkanut päästä ;).
Toivottavasti sinäkin pääset.
Eipä minullakaan ollut erityiskohtelua alun yhden ylimääräisen ultran lisäksi. Onneksi siinä vaiheessa kun liikkeet tuntuivat selvästi, ultrassa ravaamisen tarve väheni huomattavasti. Toivottavasti sinullakin ihan kohta :)
VastaaPoista