Aiemmin en kertakaikkiaan ymmärtänyt niitä tarinoita, miten nainen saa yhtäkkiä kuulla olevansa vaikkapa kuudennella kuulla raskaana. Mietin, että miten ihmeessä sen voi olla huomaamatta?!
No voi sen, kun maha ei vaan kasva. Ei kasva!
Hitto kun tietäisi varmaksi tuntevansa edes niitä liikkeitä. Ostan illaksi vähän karkkia ja koetan hätyytellä niillä vauvelia liikkeelle.
Eikä ole niin epäterveellistä kuin miltä kuulostaa, älkää huoliko, ei ne karkit kauaa mahassa viihdy.
Ps. Oikeasti en ole kärsimätön, vaan hyvin huolissani siitä, onko vauvalla varmasti kaikki hyvin ja olen hermostuneempi päivä päivältä rakenneultran lähestyessä. Kolmen viikon neuvolataukoa en kyllä enää uudelleen ota, tämä on minulle liian pitkä aika pärjätä omillaan. Vaikka on sääli, että raskausajan on joskus päätyttävä, on suunnaton helpotus kun jonain päivänä vauvan hyvinvointi ei ole enää yksin minun vastuullani.
Heip! Minulla tuntui liikkeet vasta viikolla 23 vai olikohan peräti 24. Minulla oli istukka edessä, joten sen vuoksi kesti niin kauan tuntea liikeet varmaksi. Aiemmin tunsin kuin perhoset olisivat lepattaneet masussani, eli hentoja liikkeitä mutta en varmaksi niitä uskaltanut sanoa.
VastaaPoistaSanon vielä, että valitettavasti asiat ei helpotu ollenkaan raskauden päätyttyä ja vauvan synnyttyä. Huolen määrä on vakio ja aina sitä jotakin murhetta on joka painaa vain äidin hartioilla. Itsekin erehdyin luulemaan, että synnytyksen jälkeen helpottaa kun vauva on silmien edessä ja voin nähdä hänet ja havaita että kaikki on hyvin. Pah, olin todella väärässä.
Tiitu.
Hei!
VastaaPoistaItselläni kanssa pitkän toiveen tuloksena mahassa kasvaa ICSI-vauva. Ja tuohon mahan kasvuun lohdutuksen sana. Itselläni maha alkoi näkymään vasta rv 24-25. Nyt mennään rv32 ja hyvin näkyy ja tuntuu masu. Liikkeet vahvistuivat viikolla 24 ja sen jälkeen ne on tuntunut viikko viikolta vahvempina. Nykyään maha hytkyy oikeen kunnolla varsinkin illalla. Itse jossain vaiheessa harrastin illalla limsan juomista 1-2 lasia jolla sain myös liikkeet paremmin tuntumaan.
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä odotukseen :)
Rohkaisua täältäkin: minä tunsin ensimmäisen selvän liikkeen raskausviikolla 23, kolmisen viikkoa rakenneultran jälkeen. Minulla oli myös istukka edessä, ja se vaimentaa tosi tehokkaasti liikkeitä. Jotain liikkeen tuntuista olin tuntenut aiemminkin, mutta yhtä hyvin ne olisivat voineet olla ilmavaivoja, koska olivat niin epäselviä.
VastaaPoistaRakenneultran yhteydessä lääkäri totesi huolestumiseeni vain arkipäiväisesti, että kyllä sinä ne liikkeet vielä tunnet. Ja niin kävi. Loppuajasta pikkukaverin jalka jo nosti vatsanahkaa milloin mihinkin suuntaan.
Tsemppiä, tsemppiä! :)
Samaa mieltä ekan anonyymin kanssa, vauvan synnyttyä sitä vastuuta on vaan paljon vaivalloisempaa kantaa...!
VastaaPoistaEn minäkään tuntenut liikkeitä ennen kuin rv20+ jälkeen. Eikä ollut istukkaa edessä eikä mitään. Toinen kaksonen potkii sisälle päin ja niitä liikkeitä on vaikeampi tunnistaa. Toinen potkii ylävatsaan niin, että ne on sentään helppo tunnistaa. Limsa illalla on mullakin toiminut hyvin herättäjänä.
VastaaPoistaVatsa oli suht selkeästi näkyvissä viikolla 23 mutta kaksosten kanssa se nyt tuleekin ulos nopeammin.
Oma kokemukseni on, että huolen määrä vain kasvaa lapsen synnyttyä. Vaan onneksi siihenkin tunteeseen tulee ajan mittaan jonkinlainen tottumus. Se huoli kuuluu vanhemmuuteen.
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että olen kanssanne eri mieltä, edelleen. Lapsettomuuden, vähän sinnepäin sujuneiden hoitojen ja keskenmenojen jälkeen en luota omaan kehooni ollenkaan. Ainakin sen jälkeen, kun vauva on syntynyt, minun ei tarvitse pelätä oman kehoni tappavan pikkuisen.
VastaaPoista