Meillä asuu yksivuotias.
Pieni touhottaja nousee pystyyn, konttaa, availee laatikoita, silittää hienosti kissaa, kävelee käsistä kiinni pitäen, syö itse ja esittelee ylpeänä kesäkurpitsan palasia. Osaa halata, pitää suloista halausääntä, tykkää kiikkumisesta ja hiekalla leikkimisestä, tietää mitä tarkoittaa 'ei saa laittaa suuhun', nauraa sanalle ei, osaa ottaa sukat pois jalasta. On saunonut jo kaksi kertaa, on innokas pieni vauvauimari, herää joka aamu äidin ja isän välistä, tykkää Hoplasta ja Teletapeista, hytkyttelee kun kuulee musiikkia tai laulua. Kiukuttelee, jos ei saa haluamaansa. Osaa ottaa pyynnöstä tutin pois ja antaa sen äidille. Nauraa, jos ilmakylvyn aikana pissaakin lattialle. Ei tykkää pukemisesta, vaipan vaihdosta eikä lusikalla syöttämisestä.
Entäs äiti sittten?
Nauttii, rakastaa, nauraa, unohtaa vanhan. Tuhlaa kaikki rahansa vauvanvaatteisiin ja leluihin. Nauttii lapsensa seurasta, nauttii omasta ajasta, odottaa, että vauva herää. Stressaa kotitöistä, on jokus väsynyt, hermostuu joskus lapseen. Tuntee luopumisen tuskaa. Pieni kasvaa, vauvavuosi on ohitse, en haluaisi vielä luopua. Mutta kun jostain luopuu, tulee jotain tilalle. Erilaisia vaiheita, uusia taitoja, uusia iloja. Kaikki on muuttunut, mutta minä en ole. Olen yhä sama nainen, kuin ennen lasta. Suhteessa lapseeni olen äiti, vahvasti, suhteessa muihin se, mikä ennenkin olin. Mutta onnellisempi, lämpimämpi, avoimempi, lempeämpi itselle ja muille. Enää eivät ajattelemattomat sanat korvenna. Sisaruskyselyihin vastaan, ettemme luultavasti enempää saa, mutta onhan meillä pieni rakas yksivuotias.
Unohtaa vanhan, niin. Vanhat tunteet ovat vielä olemassa. Jossain tuolla sisällä, pumpuliin käärittynä ja tiukasti laatikkoon lukittuna. Tunnen enää niiden muiston. Jotkut asiat ovat jääneet. Ymmärtämättömyys nostattaa yhä vihaa, mutta ei kipua.
Ja mitä sitten? Ei mitään. Vuosi sitten oli loistava päivä. Ja niitä päiviä on sen jälkeen riittänyt.
Onnea yksivuotiaalle!
VastaaPoistaJa äidille tietty myös. :)
Kiva, kun kirjoittelit. Oikein ihanaa syksyn jatkoa teidän perheelle!
Täällä mennään varovaisin askelin toisella kierroksella. Viikkoja vasta 4+6 ja pientä pas-ihmettä odotellessa. :)
Ihana kun kirjoitit - oli niin mukava kuulla kuulumisia. Mahtavaa kun lapsettomuuden tuska jää taakse. Itselleni tulee vielä vaimeita flashbackejä, mutta enimmäkseen sellaisia positiivisia, jotka muistuttavat minua olemaan kiitollinen tuosta ainokaisesta. Ja tiedänkin nauttivani nyt paljon enemmä tuosta yhdestä kuin moni nauttii kahdesta tai kolmesta lapsesta yhteensä, kun on saanut ne helpolla ja erilaiseen elämäntilanteeseen. Yksi lapsi tuntuu siis tavallaan monelta, ja rakkauden määrä valtaisalta :-). Kaikkea parasta teille!!
VastaaPoistaOnnea matkaan Jenni! Ja ihanaa syksyä teillekin :) Samoin Tuulille.
VastaaPoistaShayna, jos luet tätä, pääsisikö blogiasi lukemaan? En löydä sähköpostiosoitettasi enää :(
Onnea :)
VastaaPoistaSuuret onnittelut yksivuotiaalle & yksivuotiaan vanhemmille! Jos siinä vauvavuoden aikana tapahtuu kasvua hurjasti, niin kyllä yksivuotiaasta kaksivuotiaaksikin tapahtuu vaikka mitä; juuri katsoin kuvia syksyltä vuosi sitten, ja onpas esikoinen silloin ollut pieni :)
VastaaPoistaMukavia syyspäiviä!
Onnea pienelle :) Vaikea uskoa että vuosi on kulunut... Lukaisin oman blogini läpi ja vaikeaa oli. Nyt täällä niiskuttelen ja kurkin teidän muiden kuulumisia. Kaikkea hyvää teille!!
VastaaPoistaJa mulla sama Shaynalle!!!!
Sain juuri päätökseen aiemman blogisi ja siirryin tänne ja ensimmäisenä silmiin lävähtää teksti otsikolla Yksivuotias. Ja teksti alkaa; meillä asuu yksivuotias. Ja mä en kertakaikkiaan löydä sanoja, kuinka iloiseksi ja onnelliseksi tää teki mut. Mikä on ihan käsittämätöntä, kun kyseessä on täysin tuntematon ihminen. Hurjan paljon onnea yksivuotiaastanne ja yksivuotiaallenne :)
VastaaPoistaKiitos anonyymi kauniista sanoistasi :) Oi, minua itkettää.
VastaaPoistaJa Orkidea, ihana kuulla sinusta, teilläkin siellä on jo melkoinen menijä varmasti :)
Hei Sydänjää <3
VastaaPoistaOnnea niin valtavasti teidän pienestä( nyt jo vähän isommasta) menijästä! Kyyneleitä silmäkulmassa kun luen kirjoitustasi, on tämä vain niin satumaista!
Päätin lopettaa blogini pitämisen vähän yllättäen, enkä usko että enää sitä kirjoitan. Mutta koskaan ei voi sanoa ei koskaan:)
Meille kuuluu hyvää. Meillä asuu maailman ihanin täystuho, jonka kikatus on niin kaunista että tuntuu melkein kipeältä. Joka on niin kaunis, että tuntuu kuin katsoisi suoraan aurinkoon.
Ja ehkä uskallan pienen salaisuudenkin paljastaa, vaikka en tiedä uskaltaako sitä vielä kuiskauksenakaan kertoa. Pakkanen on nyt tyhjä, mutta saimme juuri tietää, että toinen pieni sydän sykkii omani alla. Ja pelottaa ihan yhtä paljon kuin viimeksi:)
Kaikkea kaunista ja hyvää teidän perheelle kevääseen <3
Huomasin tekstisi vasta nyt! Oi, hieno teksti se onkin - sisällöstä pidän tietysti erityisesti mutta hyvin sinä kirjoitatkin, osaat asetella sanasi kauniisti ja soljuvasti. Arvostan! :)
VastaaPoistaIhmeellistä, miten paljon pieni ihminen kasvaa ja kehittyy vuodessa. Itse olen saanut ihmetellä kasvua ja kehitystä nyt reilut seitsemän kuukautta ja siinäkin ajassa on tapahtunut hämmästyttävän ja hämmentävän paljon. Ehkä ihmeellisintä on se, että moinen kehitys on sisäänkirjoitettu ihmiseen - vaikka oma lapsi tuntuu aina ihan ihmelapselta, niin taitaa se naapurinkin lapsi oppia suunnilleen samat asiat suunnilleen samassa järjestyksessä. Miten pieni ihminen voi yhtäkkiä keksiä, että no niin, nyt mä kokeilen pureskelua? Tai no niin, nyt kokeillaan konttaamista? Miten pieni ihminen voi tietää, miten kasvetaan isoksi? Voin vain ihmetellä ja ihailla, kovasti!
Halaus & kaikkea kaunista jatkoon!
Onnea Shayna! :) Ja tuo aurinkovertaus on niin ihana :) Kaikkea kaunista teillekin Eileithyia :)
VastaaPoistaPakko tulla kommentoimaan. Siirryin vanhasta tähän. Ensimmäinen postaus ja kommentit, itku tuli. Onnea <3
VastaaPoista