perjantai 9. syyskuuta 2011

Synnytyskivut auttavat hyväksymään vanhemmuuden taakan.

Jos synnytyskipu otetaan pois lääkityksellä, jää kokematta se valtava helpotus ja ilo, kun kivut lapsen synnyttyä ovat poissa.

Niin. Hienoa. Olisikohan miestä hakattava vasaralla jalkaan koko synnytyksen ajan, jotta hän voisi kokea saman helpotuksen ja ilon? Emmehän halua, että vain naisesta tulee hyvä vanhempi, emmehän?

Täällä päivät seuraavat rauhallisesti toisiaan. Vauvanvaatteet on pesty, pakkaseen leivottu sen seitsemän sortin kakkua vauvan katsojia varten, lakanat ommeltu, makaronilaatikkoa tehty säilöön ja kaapit siivottu. Enää ei ole jäljellä muuta, kuin odottaa tulevaa. Lenkkeilykiellosta pääsin eroon tällä viikolla ja koirien kanssa onkin koluttu pelloilla nuuhkimassa syksyistä ilmaa.

Vauvelin painoarvio tällä viikolla synnytystapa-arviossa oli 2900 grammaa ja painoarvio laskettuna aikana 3600-3700 grammaa. Hirveän suurelta kuulostaa jo! Eihän siitä ole kuin hetki, kun vauvelin pituus laskettiin milimetreissä. Tuntuu oudolta ajatella, että mahassani on jo ihan valmis vauva. Kumpikohan siellä on?

36+3

post signature

10 kommenttia:

  1. Ihanaa, niin lähellä jo! Ruskavauva <3!

    VastaaPoista
  2. "Synnytyskivut auttavat hyväksymään vanhemmuuden taakan jne." Hohhoijaa! Kolme erilaista synnytystä kokeneena en noita lauseita voi mitenkään allekirjoittaa. Tämän perusteella adoptioäiti ei ole oikea äiti ollenkaan.
    Ihania raskauden viimeisiä hetkiä sinulle!

    VastaaPoista
  3. Siis mä jätän tuollaiset alun lainaukset ihan omaan arvoonsa. Eka synnytys meni järkkykivuissa, kun EN saanut epiduraalia, eikä ne hiton opiaatit mitään auttaneet, pisti vain pään sekaisin. Neiti syntyi sitten ihanan tehokkaan epin vaikutuksen alla, eikä oikeastaan ponnistusvaihekaan sattunut sen dooppauksen alla. En kyllä koe, että se aiempi kivun kokemus on minusta yhtään parempaa tehnyt. Joka tapauksessa, ei se jälkeenpäin enää satu, se on lohduttavaa. Onnea loppurutistukseen!

    VastaaPoista
  4. En ole ainoatakaan supistusta kokenut ja olen silti kahden lapsen äiti. Tunnen itseni ihan hyväksi äidiksi, siitä huolimatta. Mun synnytyskertomus alkaa aina sanoin "Se kävi älyttömän nopeasti ja helposti, eikä sattunut ollenkaan".

    VastaaPoista
  5. Olikohan tuon kirjottaja mies? Synnytyskipu on niin yksilöllistä, ettei kukaan voi sanoa, että joku on parempi kuin toinen kun ei ole käyttänyt kivunlievitystä. Mulla oli toiveena lääkkeetön synnytys, mutta loppujen lopuksi käynnistyksen jälkeen kivut oli niin kovat, että en pärjännyt ilman. Ehkä oon sen takia nyt niin huono äiti eikä mun hermot aina kestä kiukuttelevaa taaperoa. :(

    VastaaPoista
  6. Olen lähinnä shokissa siitä, millaista propagandaa meille yritetäänkään syöttää! Ei mene läpi, ei. :) Sanoohan sen jo järki, että synnytys on vasta alku eikä ole yhtään sen huonompi saati parempi vanhempi, kävi kivunlievityksen miten tahansa. Tahi synnytti millä tavalla tahansa.

    VastaaPoista
  7. Sinähän olet ehtinyt tehdä jo vaikka mitä! :)

    Juu, minä en usko tuollaisia höpönpöpö-kipupuheita ollenkaan. Aion pyytää kaikki mahdolliset kipulääkkeet sillä tuskin se kivunsieto siitä hommasta mitenkään hienompaa tekee, ja vie vain minun voimat itse synnytykseltä.

    VastaaPoista
  8. "Synnytyskivut auttavat hyväksymään vanhemmuuden taakan"

    Tällä hetkellä vanhemmuuden taakkaa taitaa olla yöheräily, mutta kyllähän tämä lähes 8kk yökukkuminen nyt kuittaantuu, kun muistelen synnytyskipua. :D:D
    Ja mitä kaikkea on vielä edessäkään..
    Voi ziizus. :D

    "Jos synnytyskipu otetaan pois lääkityksellä, jää kokematta se valtava helpotus ja ilo, kun kivut lapsen synnyttyä ovat poissa"

    Sattui se silti, vaikka paraservikaali(?) ja epi tuli otettua. Niin ja oli se takamus aika hemmetin kipeä vielä moooonta viikkoa synnytyksen jälkeenkin. ;D

    Ihania odotuspäiviä!

    VastaaPoista
  9. No voi jumalauta mitä lauseita :o miksi tässä maassa ihannoidaan kärsimystä ja sen kautta jotenkin ansaitaan kiitosta ja kunniaa? Vanhoissa hautakivissäkin lukee joskus "raatajavanhus". En koe olevani yhtään sen jalompi ihminen, vaikka koinkin suurta kipua synnyttäessäni. Epiduraalin olisin ottanut jos olisin ehtinyt, mutta avautuminen oli sen verran nopeaa, että haaveeksi jäi. Vihastuttaa tällaiset lausahdukset, äiti on hyvä äiti, vaikka synnyttäisi pasianssia pelaten kokovartalopuudutuksella.

    Olet jo hurjan pitkällä. Onnea ja iloa loppuaikaan! <3

    VastaaPoista
  10. Mistä nuo lainaukset ovat? Niinpä, synnytys on alku, sitten on koko elämä. Tsemppiä viimeisiin odotusviikkoihin!

    VastaaPoista

Jaa ajatuksesi.